Tietoa virtsarakosta

Virtsarakko on pallonmuotoinen elin, jota säätelee tyhjentäjälihas. Virtsarakon pohjalla on rakon kaula (virtsaputken yläosa). Siinä on lihasten paksuuntuma, joka muodostaa sisemmän sulkijalihaksen (rengasmainen lihas), joka vastustaa rakon tyhjentymistä. Virtsaputkessa on myös lihakset, jotka muodostavat ulomman sulkijalihaksen, joka on tahdonalainen ja pidättää rakon tyhjentymistä.

Virtsarakko, rakon kaula ja virtsaputki muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka normaalitapauksessa huolehtii toimivasta rakon täyttymisestä ja tyhjentymisestä. Tämä edellyttää, että keskushermoston hallinta toimii moitteettomasti.

Kun rakko täyttyy asteittain virtsalla, paine rakossa kasvaa, alussa vain hieman. Kun virtsanmäärä on kasvanut noin 400 millilitraan, rakko venyy, jolloin rakon seinässä olevat jännittymissensorit aktivoituvat ja lähettävät signaaleja aivoissa olevaan virtsaamiskeskukseen, joka puolestaan aktivoi rakon tyhjentymisrefleksin. Mitä enemmän paine rakossa kasvaa, sitä voimakkaampana ja useammin rakon tyhjentymisrefleksi aktivoituu. Kun rakon tyhjentymisrefleksi on riittävän voimakas, virtsa painautuu kohti rakon kaulaa, mikä käynnistää refleksin, joka saa sisemmän sulkijalihaksen rentoutumaan. Ulkoinen sulkijalihas on kuitenkin tahdonalainen lihas, minkä vuoksi lihas pysyy supistuneena, kunnes löydämme soveltuvan paikan rakon tyhjentämiselle.

Virtsaamisen aikana tyhjentäjälihas supistuu ja molemmat lantiopohjan lihakset ja ulompi sulkijalihas rentoutuvat, minkä seurauksena virtsarakko tyhjentyy kokonaan yhdellä kertaa. Tavallisesti virtsaamistarve on 5–7 kertaa päivässä, eli noin joka kolmas tunti.

Tavallisesti keskushermosto hallitsee erittäin hyvin virtsaamissykliä, joka koostuu rakon täyttymisvaiheesta, varastointivaiheesta ja tyhjentämisvaiheesta. Kaikkiin näihin vaiheisiin voi kuitenkin tulla häiriöitä useista eri syistä, mikä voi aiheuttaa virtsainkontinenssia.